Tapahtuipa viime viikolla Hakaniemen Arena Centerissä. Meillä oli harrastesarjan peli toisella peräkentistä. Ennen matsin alkua heittelimme läppää naapurijoukkueen tyttöjen kanssa ja odottelimme kentän laidalla pelin alkua.

Viereisellä kentällä pelasi joku miesten kaveri(?)porukka, jossa tunteet alkoivat käydä hieman kuumina. Odotellessamme kentälle pääsyä naapurikentältä kuului ensin kovaa ryminää ja sitten ankaraa kielenkäyttöä. Yksi pelaajista oli taklannut toisen päin laitaa. Taklattu osapuoli huusi veesanoja ja heitteli mailaansa ympäri kenttää päätyen lopulta penkille istuskelemaan ja kiroilemaan. Hetken kuluttua näytti kuitenkin leppyneen ja oli taas mukana höntsäilemässä. Oma pelimme alkoi ja eipä kauaakaan kestänyt, kun naapurikentältä kuuluva huuto käänsi päitä vaihtoaitiossamme. Mekkalan syy ei selvinnyt, mutta kova kalabaliikki oli käynnissä ja hyvä etteivät ukot olleet toistensa kurkuissa.

Viimeinen näköhavainto ennen kuin oma peli vangitsi huomion kokonaan oli se, että osa porukasta seisoskeli kentällä, osa mökötti penkeillä. Ja kaikki olivat ihan myrskyn merkkeinä. Ilmeisesti isommilta henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin, sillä matsin loppuessa naapurikentällä ei ollut enää ketään emmekä olleet nähneet myöskään virkavaltaa tms. järjestyksenpitoon erikoistunutta tahoa juoksentelemassa mihinkään suuntaan.

Salibandy on kivaa!