Mun käsiini on viime aikoina eksynyt huomattava määrä kirjoja, jotka ovat mun lukutottumuksilleni erittäin epätyypillisiä. Pitäisi varmaan melkein sanoa, että hyvin aikuisia ja pohdiskeleviakin. Ei sillä ettenkö aina olisi lukenut aika monipuolista kirjallisuutta, mutta kyllähän pääpaino on pitkälti ollut historiallisissa romaaneissa ja dekkareissa.

Zahir tarkoittaa pakkomiellettä. Kirjan päähenkilö huomaa eräänä päivänä, että hänen sotareportterina työskentelevä vaimonsa on yhtäkkiä ja varoittamatta ottanut ja kadonnut jäljettömiin. Vaimon etsinnästä tulee päähenkilölle pakkomielle, ja se vie hänet erikoisiin paikkoihin tapaamaan erikoisia ihmisiä. Kaiken aikaa mukana kulkee kysymys siitä, mitkä asiat ihmisen elämässä ovat oikeasti tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia. Coelhon teoksia ei ole turhaan ylistetty, luin tämän kirjan kahdessa päivässä. Se on meikäläiseltä varsin hyvin ottaen huomioon, että kirjan sivuilla sana "rakkaus" mainitaan keskimäärin kerran per sivu.